RÄISKYVÄN SUOMENHEVOSET

Koistinen

Nimi: Koistinen Rekisteritunnus: VH11-018-0253
Syntymäaika: 24.04.2010 Kasvattaja: Juha Mottinen
Rotu: Suomenhevonen
Sukupuoli: Ori Omistaja: Jenna, VRL-03515
Säkäkorkeus: 155 cm Painotus: Yleispainotteinen
Väri: Rautias Koulutustaso: He A, 90cm, 80cm
3-vuotta 17.09.2010

kuva kuva
© AK

Kossusta

Kossu on reipas ori, jolla riittää mielenkiinto niin esteille kuin kouluunkin. Käsiteltäessä ori on mukava, vaikkakin toisinaan uskomaton säheltäjä.

Tallissa Kossu tykkää tarkkailla käytävän tapahtumia, joten harjauksen ajaksi olisi herra suotavaa sitoa kiinni varpaiden turvallisuuden vuoksi. Harjatessa kutiaa vatsan alta, mutta muuten Kossu ei ole moisesta toimenpiteestä moksiskaan. Kaviot poika nostaa rutiinin omaisesti, mutta voi nojailla ihmiseen kavioiden putsauksen aikana. Taluttaessa Kossulle ei tarvitse laittaa narua suuhun, mutta turvan ympäri se on hyvä kiertää, sillä toisinaan ori tuppaa egoilemaan kanssa eläjille.
Varustaessa Kossu ei oikein malta pysyä paikoillaan, sillä ori odottaa kuumeisesti ulos pääsyä. Satuloidessa Kossun paha tapa on pullistelu, mutta kutistus kyljestä ja orin on pakko puhaltaa ilma pois keuhkoista. Suitsittaessa avaa suunsa kuolaimille, mutta tiputtaa ne herkästi suustaan jos niskaremmin nostaminen vie liian paljon aikaa. Suojat Kossu antaa laittaa poikeuksetta hyvin.

Ratsuna tämä poika on maltillinen ja puteksi varsin kevyt. Ei siedä ohjassa roikkumista hetkeäkään ja näin tapahtuessa Kossu stoppaa kuin seinään ja siitä oria onkin hankala saada liikkumaan. Isot askellajit omaava ori taipuu kouluradan haasteisiin kohtalaisen hyvin, mutta osaava ratsastaja saa Kossun näyttämään oikeasti kouluhevoselta. Kossun suosikki liike taitaa olla vastalaukka, sillä siinä ori riemastuu ja laukka on kaunista katsottavaa. Selässä istuja tosin ei varmasti kiittele.. Esteillä ori taas on vakaa ja varma hyppääjä, kunhan koskrkeus ei nouse pilviin. Kossun tekniikassa on vielä pientä hiottavaa, mutta tokihan tämä ori tästä pikku hiljaa kehittyy. Kossu jännittää useimmiten muuria ja tarvitsee tällöin paljon tukea ratsastajaltaan.

Kisoissa Kossu on uskomaton säheltäjä, sillä kaikki mikä kotona menee kuin vettä vaan tuottaa kisapaikalla hankaluuksia. Harjaamisesta lämmittelyyn on Kossun kanssa syytä varata aikaa, sillä orin olisi pakko nähdä kaikki kerralla ja vielä päästä tekemään tuttavuutta ihanien tamma neitokaisten kanssa. Suorituksen aikana Kossu saattaa olla kiihdyksissä, mutta useimmiten se ei häiritse. Suorituksen jälkeen ori "lysähtää" kun se on antanut parastaan. Esteillä uusinta kierroksella on syytä olla tarkkana teiden kanssa, sillä ihan pennin päällä tämä poika ei käänny, mutta korvaukseksi vauhtia on sitten senkin edestä

Sukujuuret

i. Kalevalainen
150cm, trt
ii. Kaleva
156cm, rt
ie. Simarre
147cm, rn
e. Stiinan Sutina
158cm, vrt
ei. Sähikäinen
160cm, rt
ee. Stimma
155cm, rt

Isä, Kalevalainen, on hauskannäköinen tummanrautias suomenhevosori komealla pystyharjalla ja tiiviillä ruumiinrakenteella komistettuna. Aavistuksen pienikasvuiseksi jäänyt, 150 senttinen Kalevalainen korvaa pienen kokonsa tyypillisellä suomenhevosen urheudella ja sitkeydellä. Eritoten kilparadoilla Kalevalainen osoittaa miestä pienet suomenorhit on tehty; ori on nimittäin niittänyt menestystä eritoten esteratsastuksen puolella. Isänisä, Kaleva, oli viimeisen päälle tyypillinen suomenhevonen; sitkeä, mutta itsepäinen. 156 senttinen Kaleva oli kookas rautias suomenhevosori, jolta löytyi yhtä paljon voimaa kuin mielenlujuuttakin. Nuorempana Kaleva kävi muutamissa työhevoskisoissa ja taisipa tuo valjakkokilpailuissakin muutaman kerran vilahtaa, ihan mukavalla menestyksellä vieläpä, mutta kovin pitkää kilpauraa orilla ei kuitenkaan ollut. Sen sijaan Kaleva siirtyi suhteellisen varhaisessa iässä toimittamaan siitosorin virkaa. Isänemä, Simarre, oli nuorena varsinainen hyppylahjakkuus pienestä koostaan huolimatta. Suomenpienhevosen puolella kooltaan jäävä, 147 senttinen Simarre oli mukavaluontoinen suomenhevostamma, joka tuli tutuksi eritoten estekentiltä. Ruunikko tamma omasi myös hyvän rakenteen ja terveet jalat, jotka takasivat tammalle pitkän iän ja jalostusuran.

Emä, Stiinan Sutina, on liinaharjainen vaaleanrautias suomenhevostamma. 158 senttinen Stiinan Sutina oli rakenteeltaan melko raskas ja voimakaspiirteinen, mutta luonteeltaan tamma on oikein kultainen ja miellyttävä käsitellä. Rauhallisena tunnetulla Stiinan Sutinalla on teräksiset hermot ja tamma onkin menestynyt kouluratsastuskentillä. Emänisä, Sähikäinen, oli erittäin kookas, lähemmäs 160 senttinen suomenhevosori, jolta löytyi takaa suvusta pitkälti työhevoslinjaisia hevosia. Suvustaan poiketen Sähikäinen kuitenkin osoitti lahjakkuutta kouluratsastuksen puolella - löytyipä herralla varsin komeat liikkeet ja kuuliainen luonne. Nimestään poiketen Sähikäinen ei ollut mikään ruudinkeksijä vaan päinvastoin todella rauhallinen ja tasainen luonne, johon saattoi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Sähikäinen oli ihan perusrautias liinaharjalla ja leveällä läsillä komistettuna. Emänemä, Stimma, oli vähän tammamainen ja äksyhkö tapaus, ainakin vanhemmiten. 155 senttisellä Stimmalla oli nimittäin takanaan pitkä opetushevosen ura ennen kuin tamma siirtyi yksityishenkilön omistukseen ja jalostuskäyttöön. Stimmalla kuitenkin kisattiin tamman nuoruudessa ihan kohtuu menestyksekkäästi vähän lajissa kuin lajissa, eikä tamman sukukaan mikään kamala ollut. Liinaharjainen rautias Stimma oli kuitenkin sisimmiltään hyväntahtoinen tamma ja emänä vertaansa vailla.
© Break

Jälkeläiset

24.04.2017 Räiskyvän Kastanja (e. Kapri-Ella)
10.11.2015 Räiskyvän Tiana (i. Lumivirran Lumikki)

Valmennukset

26.11.2015 Estevalmennus, valmentajana lottis
Suomenhevosori Kossu seisoi kiltisti maneesin keskellä kun tämän omistaja Jenna oli juuri kipuamassa sen selkään. Olin saapunut valmentamaan Räiskyvään suomenhevosia sekä koulu- että esteratsastuksessa. Tänä marraskuisena iltapäivänä olisi tarkoitus valmentaa Kossua esteratsastuksen parissa. Alkulämmittelyissä hieman tuumailimme Jennan kanssa, mitkä asiat olisivat sellaisia, mitä olisi hyvä treenata. Päädyimme siihen, että tänään katsoisimme hieman ratsukon tekemistä jumppasarjoilla ja sitten seuraavassa valmennuksessa keskittyisimme muuriesteen ylittämiseen, se nimittäin on ollut Kossulle hieman jännäpaikka kilpailuissa.

Kun ratsukko oli saanut omat alkulämmittelynsä tehtyä, siirryimme vielä vähän lämmittelemään matalien esteiden parissa. Olin nimittäin koonnut ratsukolle lyhyen kolmen esteen jumppasarjan toiselle pitkälle sivulle. Esteet olivat hyvin matalat, sillä olihan kyse vielä alkulämmittelystä ja totuttelemisesta taas esteisiin. Ensimmäisellä kerralla ratsukko haki hyvän tien esteelle ja jumppasarja onnistuikin hyvin. Jenna tunsi orinsa hyvin ja osasi antaa tälle normaalia enemmän ohjaa hypyillä. Ratsukon tekeminen näytti hyvin keskittyneeltä ja he suorittivat jumppasarjaa oikein mallikkaasti. Lisäsin sarjaan yhden esteen lisää ja nostin esteitä jonkin verran. Tarkoitus ei ollut hypätä niin korkeita esteitä, kuin Kossu jaksaa vain ylittää vaan tarkoituksena oli neuvoa ratsukkoa hieman tekniikkapuolella enemmän ja korjata mahdollisia virheitä. Jatkoimme pidennetyn sarjan hyppäämistä, eikä silmääni osunut suurempia virheitä. Ihan hienon hienoja viilauksia teimme ratsukon työskentelyyn mutta mitään suuria asioita ei ilmi käynyt. Tarkoitus olisi jatkaa huomenna erikoisesteiden parissa.

27.11.2015 Estevalmennus, valmentajana lottis
Eilen olimme pureutuneet Kossun ja Jennan kanssa tekniikkaan jumppasarjoja hyödyntäen. Nyt tämän päivän valmennuksessa olisi tarkoitus keskittyä erikoisesteistä muuriin, joka oli osoittautunut Kossulle hieman pelottavaksi ja jännäksi esteeksi. Aloittelimme ratsukon kanssa alkulämmittelyitä, joissa hyödynsimme myös ihan tavallisia puomeja, joilla Kossu joutui hieman venyttämään askeltaan, jos mieli selvittää puomit ilman kolinoita. Pikkuhiljaa, kun olimme saaneet huolelliset alkulämmittelyt valmiiksi, siirryimme lyhyesti vielä jumppasarjalle, jota ratsukko hyppäsi ihan vain muutaman kerran. Tämän jälkeen lähdimme harjoittelemaan muurin hyppäämistä. Emme antaneet ennen ensimmäistä hyppyä Kossun käydä tutustumassa tähän esteeseen, vaan lähdimme heti hyppäämään sarjaa, jonka viimeisenä esteenä muuri oli. Muurille tullessa Kossu epäröi selvästi esteen ylitystä mutta Jenna tuli hienosti orin avuksi ja käski orin hypätä juuri oikeasta kohtaa. Ennen muita kertoja, ratsukko kävi hieman tutustumassa muuriin, jos se ei olisi enää niin pelottava, kun sitä oli vierestä käynyt katsomassa. Muut kerrat sujuivat aina vain paremmin, pienestä Kossun jännittyneisyydestä huolimatta. Vähitellen hiomalla ongelma varmasti katoaa!

12.12.2015 Estevalmennus, valmentajana Jane
Tänään valmennukseeni oli saapumassa nätti Sulo-suokki ratsastajineen. Pyysin ratsukkoa verryttelemään kunnolla, ja varmistamaan että molemmat kyljet taipuvat hyvin. Tänään treenattaisiin esteen yllä kääntymistä, joten lähdin rakentamaan muutaman esteen rataa tiukilla käännöksillä. Korkeudeksi asetin tänään 70 cm.

Siirryin sivuun ja pyysin heitä aloittamaan radan, kun olisivat valmiita. Ratsukko kääntyikin heti ensimmäiselle esteelle. Hevonen kompuroi toisen esteen laskeutumisessa, ja tuli kolmannelle väärässä laukassa. Se sai jotenkuten hypättyä, mutta pudotti puomin. Pyysin ratsastajaa ohjaamaan hevosen paremmin tuolle esteelle ja huomioimaan toisen esteen yllä tapahtuvan laukanvaihdon. Tästä eteenpäin meni heti paremmin, ja tehtävä osoittautui varsin helpoksi Sulolle. Vaihdoin esteiden paikkoja hieman, jotta rata vaikeutuisi.

Toisella versiolla mentäessä Sulolta vaadittiinkin hiukan enemmän, mutta hevonen yritti parhaansa. Se alkoi hakea myöskin peräänantoa, ja onnistuikin aina välillä. Esteet ylittyivät kovalla pompulla ja hyvällä kaarella, mutta välillä ratsastajalta jäi laukanvaihto tekemättä tiettyjen esteiden yllä. Huomautin tästä aina, ja loppua kohden näitä unohduksia tuli aina vain harvemmin.

Lopputunnista Sulo alkoi olla hyvin hikinen ja väsynyt, joten lopettelimme. Olin kerinnyt vaihtaa rataa muutamaan otteeseenkin, ja hevosen mielenkiinto oli säilynyt kiitettävästi. Ratsastaja oli selkeästi kokenut, ja osasi ohjastaa hevosen oikeaan hyppypaikkaan. Sulo oli melkoisen rento polle, mutta oli hyvin kuulolla, ja teki tasaisen varmaa suoritusta. Keräsin esteet varastoon ja kiitin ratsukkoa. Sovimme myös että tulisin valmentamaan Suloa jonakin toisena päivänä, mietin että voisimme hieman tutkailla erikoisesteitä.

19.12.2015 Estevalmennus, valmentajana Jane
Sulo tuli valmennukseeni jo toista kertaa, kuten viimeksi sovimmekin. Tänään vuorossa olisi erikoisesteisiin tutustumista, ja niiden hyppäämistä. Rakensin maneesiin pienen muurin, pari lankkuestettä, ja vesiesteen matolla, ja matalalla puomilla sen yllä. Ratsukko saapui melko pian maastosta, jossa olivat käyneet lämmittelemässä. Pyysin heitä ensin kiertämään jokaisen esteen työnä, jotta Sulo voisi tutustua niihin kaikessa rauhassa. Se kulkikin uteliaasti niitä kohti, eikä säikkynyt mitään.

Aloitimme lankkuesteiden hyppäämisellä. Vaikka Sulo vaikutti rohkealta, se vetikin lopulta turhan korkeita hyppyjä, kuin ollakseen turvassa kaameilta poninsyöjä-esteiltä. Pistin ratsukon hyppäämään samat esteet niin moneen kertaan, että Sulo tajusi niiden vaarattomuuden. Sulo vaikutti edelleen rennolta, vaikka hypyt kertoivat ihan muuta. Onneksi näiden turvallisuuskin tajuttiin.

Siirryimme muurin tutkiskeluun. Se oli alkuun vain 40 cm, mutta Sulon mielestä ainakin 60 cm. Tätäkään estettä hevonen ei aluksi näyttänyt pelkäävän, mutta muina miehinä hyppäsi jälleen ylimääräistä. Toistolla suoriuduttiin, muutaman kerran jälkeen Sulo hyppäsi normaalisti. Korotin estettä hieman ja kaikki meni hyvin.

Vesimatolle päätin ottaa Sulon vielä uudestaan tutustumaan. Matossa oli sangollinen vettä, ja näytin hevoselle tämän valtameren. Sulo kumartui, ja ryysti vettä molempien ihmisten naurun saattelemana.. Ratsastaja nykäisi Sulon pään ylös, ja annoin luvan kokeilla estettä. Yllättäen Sulo ei enää ottanutkaan bonussenttejä hyppyyn, vaan suoriutui kunnialla. Pyysin heitä menemään vielä kaikki esteet sarjana, kuin kokeena muistaako Sulo olla pelkäämättä. Kaikki meni hyvin, ja pääsimme lopettelemaan. Voi olla, että hetken päästä on hyvä suorittaa kertaustreeni esteiden turvallisuudesta, mutta ainakin nyt kaikki meni hyvin.

Garfiikkan © melissa - Grafiikan kuvat © Jenny K - Muu toteutus & tekstit © Jenna
Huomioithan, että kyseessä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen eikä mikään ole oikeasti olemassa?