RÄISKYVÄN SUOMENHEVOSET

Kapri-Ella

Nimi: Kapri-Ella Rekisteritunnus: VH11-018-0257
Syntymäaika: 24.1.2010
Rotu: Suomenhevonen Maahantuoja: Hevosen maahantuoja
Sukupuoli: Tamma Omistaja: Jenna, VRL-03515
Säkäkorkeus: 154cm Painotus: Yleispainotteinen
Väri: Musta Koulutustaso: He A, 70cm, 50cm
4-vuotta 04.08.2010

kuva       kuva
© Marilla Ekman, Alegre

Ellasta

Yleisesti Ella on varautunut sekä arka. Se ei noin vain luota jokaiseen kulkijaan, vaan sen luottamus tulee ansaita. Kuinkas luottamus sitten ansaitaan? Määrätietoisella ja rauhallisella käytöksellä, sillä tämä neiti tietää kyllä, että se on sinua suurempi. Peloissaan Ella alkaa yleensä uhittelemaan,- muun muassa luimien ja karsinan seinää potkien -, mutta periksi antamaton käsittely saa Ellan tajuamaan, kuka on pomo. Juuri aran sekä äksyn luoteensa takia Ellaa ei kannata antaa pienen lapsen tai kokemattoman aikuisen käsiin. Ella onkin täydellinen hevonen haasteita kaipaavalle, runsaasti kokemusta omaavalle omistajalle.

Hoidettaessa Ella voi olla varsinainen kiukkupussi. Valehtelisin, jos kertoisin teille että sen hoitaminen on aina mukavaa. Tärkeintä on muistaa laittaa Ella kiinni, ensinnäkin jotta se ei lähtisi harhailemaan käytäville ja toiseksi jotta se tietäisi paikkansa. Parhaiten neiti pysyy rauhallisena jos sen ottaa ulos karsinasta ja sitoon käytävään molemmin puolin hoitotoimenpiteiden ajaksi. Kun Ella on viimein kiinni, varsinainen taistelu alkaa. Se ei juurikaan pidä harjauksesta, varsinkin mahan alue sekä pää tuottavat ongelmia. Hoitajan kannattaa siis valmistautua mahtailuun, näykkiminen ja luimiminen ovat Ellan keinot yrittää hätyyttää hoitaja pois. Kovana pysyvä hoitaja ei kuitenkaan hätkähdä, ja jälleen kerran tamma ymmärtää että sinä olet pomo. Ellan kärsimättömyys auttaa tietyllä tavalla hoitotoimissa; se ei jaksa uhitella pitkään, mutta toisaalta se ei jaksaisi seisoskella paikallakaan pitkään. Harjauksen jälkeen kavioiden puhdistus sujuu yllättävän hyvin. Ella ei enää vaivaudu temppuilemaan. Tämän takia kaviot kannattaakin puhdistaa vasta harjaus episodin jälkeen. Varustaminen onnistuu hyvin, kunhan sen tekee päättäväisesti. Ellan vihaisista katseista ja luimimisesta ei kannata välittää. Suurin ongelma ovat kuolaimet, joita Ella arastaa. Välttääkseen näiden kamalien kidutusvälineiden tunkemisen suuhunsa se heittelee päätänsä. Loimitus onnistuu yleensä ilman suurempaa temppuilua.

Ratsastettaessa Ellan arkuus ja kärsimättömyys kostautuu. Maneesin pienetkin kolinat sekä tuulen puuskat ulkona säikäyttävät tämän otuksen. Tällaisissa tilanteissa ratsastajan tulee pysyä rauhallisena, eikä välittää neidin temppuilusta. Silloin myös Ella ymmärtää, ettei mitään hätää ole, kunnes seuraava kauhukolina tai tappajatuuli ilmaantuvat... Mitä kärsimättömyyteen tulee, kuten arvata saattaa, Ella ei jaksa keskittyä kunnolla. Ratsastajan tulee todella tehdä töitä, varsinkin aluksi, jotta tamma kuuntelisi. Ahkera kuitenkin palkitaan, sillä kun Ella viimein alkaa kuunnella, se palkitsee ratsastajansa sileällä ja tasaisella suorituksella. Aran ja arvaamattoman kuoren alla piilee todellinen tähti. Kun ratsastaja ja Ella ovat samalla aaltopituudella, Ella nostaa helposti pehmeän ravin ja siitä reippaan sekä varman laukan. Herkkäsuinen neiti huomaa käden hienovaraisimmatkin pyynnöt. Esteillä nimi pystyy erinomaisiin suorituksiin, se hyppää pehmeästi, eikä hoppuile esteelle. Hyvinä päivinä nimi suoriutuu 70-senttisistä sarjoista puhtaasti. Vaikka Ellan vahvin osa-alue on selvästikin koulu, se pystyy myös esteratsastuksessa hyviin suorituksiin. Maastoratsu Ella ei missään nimessä ole, se säikkyy lähes kaikkea mahdollista. Tämän hevosen kanssa ei saa missään nimessä lähteä yksin maastoon, sillä jos se säikähtää ja ratsastaja putoaa selästä saattaa ratsastajalle käydä huonosti!

Kisoissa Ella on jälleen kerran säikky. Kuljetusautoon lastaaminen saattaa olla aikamoinen episodi, joten joskus Ella on kisapaikalla todella uupunut stressaavan lastauksen ja matkan jälkeen. Tämän takia pitkiä kisamatkoja kannattaakin vältellä. Päästyään kisapaikalla Ellan kannattaa antaa tutustua ympäristöön, paras ratkaisu on taluttaa sitä kisaympäristössä. Ennen suoritusta lämmittely on avainasia. Kunnon lämmittelyn jälkeen Ella on, toivon mukaan, skarppina ja valmis parhaaseen suoritukseensa. Varsinaisessa kisatilanteessa Ella harvoin saa minkäänlaisia paniikkeja, mutta onhan niitäkin nähty. Kovat äänet sekä hälinä saattavat stressata Ellaa niin, että se kieltää tai ei kuuntele ratsastajaa. Ideaalitilanteessa Ella kuitenkin pysyy rauhallisena, ja pystyy samanlaisia puhtaisiin suorituksiinsa kuin kotona harjoitellessa. Parasta Ellassa onkin palkitsevuus. Voitto tai hyvä sijoitus eivät ole itsestäänselvyys, mutta kun ne ansaitaan, tuntuvat ne sitäkin paremmalta, kun kova työ sekä yhteistyö haastavan ratsun kanssa palkitaan.
© Andiee

Sukujuuret

i. Kapiainen
150cm, m
ii. Tuskan Taival
157cm, mrn
ie. Kiperiina
154cm, m
e. Ellaveena
154cm, mrn
ei. Vekturi
155cm, trn
ee. Vivälke
152cm, m

Kapiainen oli 155 cm musta ori. Se oli luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Ratsastaessa se oli oikein tottelevainen ja säikkyi hyvin harvoin. Koulua se meni tottelevaisesti ja oli hyvin taitava. Esteitä se hyppäsi reippaasti ja teki todella tiukkoja käännöksiä. Kapiainen kisasi koulua ja esteitä hyvällä menestyksellä. Tuskan Taival oli 157 cm mustanruunikko ori. Se oli luonteeltaan äksyhkö ja vähän hankala. Ratsastaessa se pukitteli aika usein ja temppuili paljon. Koulua se meni kärsivällisen ja tiukan ratsastajan kanssa suht hyvin. Esteillä se yleensä ryösti ja jos ratsastaja ei osannut laittaa sitä kuriin, se meni vain holtittomasti esteeltä toiselle. Tuskan Taival kuitenkin kisasi sekä koulua, että esteitä ja vaikka menestystä ei paljon tullut, sen ratsastajat tiesivät tehneensä kaikkensa. Kiperiina oli 154 cm musta tamma. Se oli luonteeltaan kiltti ja helppo ratsu. Ratsastaessa sen selkään pystyi laittamaan kenet vain ja se kantoi tätä varovasti ja harkiten eteenpäin. Koulua Kiperiina meni aina innoissaan ja huomasi selvästi, että se nautti koulukiemuroista. Esteistä se ei pitänyt yhtä paljon, mutta hyppäsi kuitenkin aina reippaasti ja taitavasti. Kiperiina kisasi koulua ja esteitä ja toi monet ruusukkeet kotiin.

Ellaveena oli 154 cm mustanruunikko tamma. Se oli luonteeltaan kiltti ja pirteä. Ratsastaessa sillä riitti virtaa, vaikka sillä olisi ratsastanut kuinka kauan. Aina se jaksoi heitellä ilopukkeja. Koulua Ellaveena meni mielellään ja oli aina reipas ja koetti tehdä kaiken niin oikein kun vain pystyi. Esteitä se hyppäsi reippaasti ja taitavasti. Ellaveena kisasi koulua ja esteitä hyvällä menestyksellä. Vekturi oli 155 cm tummanruunikko ori. Se oli luonteeltaan kiltti ja hieman orimainen. Ratsastaessa se ei malttanut keskittyä ollenkaan, varsinkaan jos lähellä oli tamma. Koulua mennessä sen ajatukset kuitenkin sai hetkeksi pois, kunhan tarjosi sille tarpeeksi vaativia tehtäviä. Esteitä hypätessä se piti koko ajan ympäristöä silmällä jos jossain olisi tamma, mutta se hyppäsi hyvin, vaikkei keskittynytkään täysillä. Vekturi kisasi koulua ja esteitä hieman vaihtelevalla menestyksellä. Vivälke oli 152 cm musta tamma. Se oli luonteeltaan lempeä ja kekseliäs tytsy. Ratsastaessa se keksi vaikka mitä temppuja, joita se ei arkaillut esitellä ratsastajalleen. Koulua se ei malttanut mennä lainkaan, vaan temppuili ja testaili, josko ratsastaja antaisi periksi. Kärsivällisen ja tiukan ratsastajan kanssa se kuitenkin oli kuin parempikin kouluratsu. Esteitä se hyppäsi yleensä hyvin, mutta välillä se keksi jonkin pähkähullun idean karata esteradalta. Mutta jälleen tiukan ratsastajan kanssa se meni hyvin. Vivälke kisasi koulua ja esteitä, ja menestystäkin tuli.
© Safir

Jälkeläiset

24.04.2017 Räiskyvän Kastanja (i. Koistinen)
15.04.2017 Räiskyvän Aurora (i. Plikan Pehtoori)
25.12.2015 Räiskyvän Adella (i. Lakean Kermaviili)
15.09.2015 Räiskyvän Salarakas (i. Salavarakas)

Valmennukset

2.4.2015 Maastoestevalmennus, valmentaja felissa
Tänään valmennettavana oli Jenna aran ja kärsimättömän suomenhevostammansa Ellan kanssa. Tarkoituksena oli vain tutustua maastoesterataan ja hypätä matalia esteitä, jotta tammalle saataisiin rutiinia suoritukseen. Kävelin ratsukon kanssa aluksi maastoesteradan ympäri ja kävimme katsomassa matalimpia esteitä haisteluetäisyydeltä. Alkuverryttelyjen jälkeen pyysin ratsukkoa tulemaan suoralla olevan tukkiesteen muutamaan kertaan molempiin suuntiin. Muistutin kehumaan ja rohkaisemaan tammaa runsaasti. Ella kyttäsi estettä aluksi epävarmana ja yritti juosta siitä ohi, mutta pikkuhiljaa aran kuoren alta alkoi paljastua pehmeästi hyppäävä tamma. Olin toki kuullut Ellalla olevan erittäin kiva hypptyyli, mutta yllätyin silti positiivisesti ensimmäiset hypyt nähtyäni. Ellan kanssa saa todella tehdä töitä, mutta Jenna ratsasti sitä rauhallisesti ja päättäväisesti. Kotiläksynä ratsukko saa käydä maastoesteradalla kävelemässä toisen ratsukon kanssa, jotta erikoisesteet tulevat tammalle tutuksi.

16.01.2016 Estevalmennus, valmentajana Janella
Jo kolmatta kertaa lähdin valmentamaan Jennaa. Tällä kertaa ratsuna oli musta suomenhevostamma Ella. Jenna sai itsenäisesti hoidella alkuverkkaa, samalla kuin minä kasailin esteitä ympäri maneesia. Jenna oli kertonut saapuessani, että Ella on melko säikky tapaus ja sen huomasin esteitä pystytellessäni. Mitään isoja kohtauksia ei tamma saanut, mutta säpsähteli aina välillä puomien kolahduksia. Olin suunnitellut tunnin aiheeksi voltin neljällä esteellä, mutta lopputunnista sen ympärille oli tarkoitus kehitella pienimuotoinen radanpätkä. Alkuverkan jälkeen aloitettiin maapuomeista ympyrällä. Ensin laukassa pitkän sivun alussa puomi, sivun keskellä voltti, jossa on neljä puomia, kukin eri sivuilla. Voltin jälkeen vielä pitkän sivun lopussa oleva puomi. Ratsukon oli aluksi hieman hankala sijoittaa askelia voltille, aina tuli joko liian sisä- tai ulkokurviin. Siinä sitten hiottiin volttia niin kauan, kunnes askeleet osuivat joka puomilla oikein. Nostin puomit noin 20 cm päähän maasta, jolloin Ellan täytyy hieman nostaa jalkojaan, muttei varsinaisesti hypätä. Jo heti ensimmäisellä kerralla voltti sujui mainiosti, joten nostin esteet 50 cm korkeuteen. Sitten hommat hieman vaikeutuivat. Askeleet eivät oikein kohdanneet ja suurimman osan esteistä Ella hyppäsi aivan liian kaukaa. Asia korjattiin niin, että tullaan sisäkaaressa, reippaammalla laukalla. Samaa tehtävää tultiin siihen asti, kunnes esteet olivat 70 cm korkeita. Sitten lisäsin vielä niin, että ennen volttisivua, edellisellä pitkällä sivulla oli kolmen pystyn innari. Rataa tultiin pari kertaa, kunnes päästin ratsukon loppuverkkailemaan.

Garfiikkan © melissa - Grafiikan kuvat © Jenny K - Muu toteutus & tekstit © Jenna
Huomioithan, että kyseessä on virtuaalitalli/virtuaalihevonen eikä mikään ole oikeasti olemassa?